MARSSIT RAUHAN PUOLESTA
Yhteispohjoismaisten naisten rauhanmarssien tunnuksina oli
• Ei ydinaseille Itä- ja Länsi-Euroopassa
• Ei ydinaseille koko maailmassa ja
• Aseidenriisunnan ja rauhan puolesta.
Ensimmäinen marssi kesäkuussa 1981 Kööpenhaminasta Pariisiin
keräsi lopputaipaleellaan mukaansa tuhansia ihmisiä. Sille myönnettiin Sadan valtuuskunnan rauhanpalkinto.
Seuraavana kesänä 1982 marssilla Tukholma-Moskova-Minsk
oli Suomesta mukana 67 ihmistä, joista kolme miestä. Kaikkiaan marssilla oli mukana lähes 300 ihmistä. Pohjoismaisten rauhanjärjestöjen lisäksi siihen osallistuivat Neuvostoliiton Rauhankomitea sekä Naistenkomitea. Neuvostoliitossa marssijat otettiin vastaan lähes ylitsevuotavasti.
Kesällä 1983 kuukauden kestänyt New York-Washington -marssi.
Siihen osallistui 102 henkeä Pohjoismaista, myös Islannista. Suomesta oli mukana 27 naista ja yksi poika. Nais- ja rauhanjärjestöjen lisäksi marssilla oli uskonnollisia järjestöjä sekä eurooppalainen Freeze eli Jäädytys-liike.
Marssin osanottajat tapasivat New Yorkissa YK:n pääsihteeri Perez de Guellarin ja sikäläisten rauhanjärjestöjen edustajia. Yhdysvaltain presidentille, puolustusministerille, senaatille ja Amerikan kansalle lähetettiin avoin kirje aseidenriisunnan puolesta.
Marssista teki raskaan se, että kuukausi kahlattiin Coca-Cola-purkkien ja muun roskan seassa kadunreunoilla, mutta marssi ei tuntunut kiinnostavan kuin muutamia tavallisia kansalaisia USA:ssa.
Seuraavina kesinä järjestettiin vielä useita rauhanleirejä ja seminaareja, joissa toimittiin sillanrakentajana USA:n ja Venäjän naisten välillä.
Valokuva: Lea Launokari