KUMOTAAN TUKIKOHTASOPIMUS DCA!
Tukikohtien sulkemisen puolesta järjestettävä maailmanlaajuinen toimintapäivä – Helsinki 23. helmikuuta 2026
Gashaw Bibanin puhe
Hän tuli Suomeen vuonna 1995 kurdipakolaisena – Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen/vasemmi
Hyvät ystävät,
Me olemme täällä, koska Suomen suuntaa ollaan muuttamassa tavalla, jota kansalaiset eivät ole koskaan hyväksyneet.
Me olemme täällä, koska me emme aio seistä hiljaa sivussa, kun maaperämme, päätösvaltamme ja tulevaisuutemme ollaan luovuttamassa pois — pala palalta, sopimus sopimukselta.
DCA‑sopimus ja Naton tukikohtien mahdollistaminen Suomessa eivät ole mitään viattomia teknisiä järjestelyjä.
Ne ovat historian suurimpia vallansiirtoja Suomen ulkopolitiikassa, ja ne tehdään kiireellä, ilman avointa keskustelua, ilman kansan mandaattia.
Meille sanotaan, että kyse on vain yhteistyöstä.
Mutta me tiedämme paremmin.
Tämä ei ole yhteistyötä — tämä on alistumista.
DCA‑sopimus antaa Yhdysvalloille oikeuksia, joita ei ole koskaan annettu millekään vieraalle valtiolle Suomen historiassa.
• He voivat käyttää sovittuja alueita ilman Suomen täyttä valvontaa.
• He voivat tuoda ja varastoida kalustoa, jota Suomi ei välttämättä saa tarkistaa.
• Heidän sotilaansa voivat toimia Suomen maaperällä juridisin erivapauksin, joita suomalaisilla ei ole edes omassa maassaan.
On syytä kysyä, Mikä valtio luovuttaa maaperänsä valvonnan toiselle maalle ja väittää samalla olevansa itsenäinen?
Suomi ei ole kenenkään tukikohta.
Suomi ei ole kenenkään varasto.
Suomi ei ole kenenkään pelinappula.
Meille väitetään, että tukikohdat lisäävät turvallisuutta.
Mutta mitä tapahtuu, kun vieraan suurvallan sotilaallinen läsnäolo kasvaa Suomen rajojen sisällä?
Meistä tulee strateginen kohde.
Meistä tulee sotilaallinen solmukohta.
Meistä tulee maalitaulu, jos suurvaltojen välit kiristyvät.
Onko tämä todella se tulevaisuus, jonka haluamme lapsillemme?
Onko tämä se hinta, jonka olemme valmiita maksamaan?
Turvallisuus ei synny siitä, että tuomme vieraan vallan aseet ja joukot tänne.
Turvallisuus syntyy siitä, että pidämme päätösvallan omissa käsissämme.
Ja sitten ydinaselakiin.
Valmisteilla oleva ydinenergialain muutos ei ole tästä irrallinen kysymys.
Se on suora seuraus siitä, että Suomi avaa ovensa vieraan valtion sotilaalliselle läsnäololle.
Kun puhutaan ydinaseiden kauttakulusta tai varastoinnista, puhutaan Suomen historian vaarallisimmasta liukuma‑ilmiöstä.
Monet pelkäävät, minä mukaan lukien — ja syystä:
• lainsäädäntöä voidaan muuttaa kriisin varjolla
• ulkopuolinen painostus kasvaa, kun Yhdysvallat saa jalansijan Suomessa
• ydinaseisiin liittyvä epäselvyys lisää jännitteitä Venäjän kanssa
• Suomi voi ajautua tilanteeseen, jossa se ei enää itse päätä, mitä sen maaperällä tapahtuu
Haluammeko todella avata oven kehitykselle, joka voi tuoda ydinaseisiin liittyvää toimintaa Suomen maaperälle — edes teoriassa?
Jos vastaus on ei, silloin meidän on sanottava se ääneen. Ja meidän on sanottava se nyt.
DCA‑sopimus on valtava muutos, mutta sen valmistelu on ollut nopeaa, suljettua ja kansalaisilta piilotettua.
Kriittiset kysymykset on sivuutettu.
Kansalaiset on ohitettu.
Keskustelu on tukahdutettu.
Mutta Suomi ei ole maa, jossa päätökset tehdään kabineteissa ja kansa pidetään hiljaisena.
Suomi on maa, jossa kansalaisilla on oikeus kysyä, kyseenalaistaa ja vastustaa.
Ja juuri siksi me olemme täällä tänään.
Me emme vastusta yhteistyötä.
Me emme vastusta liittolaisia.
Me emme vastusta turvallisuutta.
Mutta me vastustamme sitä, että Suomi luovuttaa päätösvaltaa omasta maaperästään.
Me vastustamme sitä, että vieraan valtion sotilaallinen läsnäolo normalisoidaan ilman avointa keskustelua.
Me vastustamme sitä, että Suomen turvallisuuspolitiikkaa muutetaan tavalla, joka voi lisätä riskejä enemmän kuin vähentää niitä.
Ja me vastustamme sitä, että ydinaselakia avataan tavalla, joka voi altistaa Suomen kehitykselle, jota emme enää itse hallitse.
Me vaadimme:
• avoimuutta
• demokraattista keskustelua
• Suomen täyden päätösvallan säilyttämistä
• ja ennen kaikkea sitä, että Suomen maaperä pysyy Suomen hallinnassa
Hyvät ystävät,
Suomi on pieni maa, jolla on suuri historia.
Se on selviytynyt, koska edeltäjämme ovat tehneet omat päätöksensä ja pysyneet omalla tiellään!
Siksi tänään me sanomme selkeästi ääneen sen minkä meidän päättäjämme ovat epäonnistuneet sanomaan:
Suomen maaperä ei ole kauppatavaraa.
Suomen päätösvalta ei ole neuvoteltavissa.
Suomen tulevaisuus kuuluu suomalaisille — eikä kenellekään muulle.
Kiitos!
