MILITARISMI ETENEE MYRSKYN LAILLA
25.11.2023, Leena Eräsaari
Militarismi etenee myrskyn lailla
Meitä on nykyisin hieman yli 80 naista ryhmässä, joka kutsuu itseään Rauhanryhmä2022:ksi. Nimi tuli siitä, että perustimme tämän ryhmän vuoden 2022 alussa emmekä oikeastaan ehtineet sen kummemmin nimeä miettiä. Syynä ryhmän perustamiselle oli kaikkialla lisääntyvä militarismi, puhuttiin asepalveluksen ulottamisesta myös naisiin tasa-arvon nimissä, arvioitiin uudestaan ns. suomettumisen aikaa ja Neuvostoliiton myötäilijöitä etsittiin kissojen ja koirien avulla – tämä siis ennen Venäjän hyökkäystä. Erityisesti YLE:n rooli militaristisen mielialan luomisessa suututti. Homma repesi kokonaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kilpailtiin adjektiiveistä, joilla kuvata Venäjän julmuutta, häikäilevyyttä, vastenmielisyyttä, rikollisuutta. Nyt kaikki häijyjä sotarikoksia kuvaavat adjektiivit on käytetty loppuun, niitä ei ole enää Gazaa varten löydetty vaikka tarvetta olisi.
Muuta puhetta Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta ei sallittu kuin että Ukraina tulee voittamaan, sille on annettava aseita ja ammuksia, ensin kaikki valmis ja nopsaan tulee ryhtyä tekemään lisää myös Euroopassa, aivan liikaa ollaan USA:n varassa nykyisin. Nyt kun Ukraina ei ole sotaa voittanut ja USA suuntaa aseapunsa muualle, Euroopassa tähdennetään sitä, että aseita pitää tuottaa lisää. Viimeksi radiossa torstaina 23.11. europarlamentaarikot, Eero Heinäluoma, Sirpa Pietikäinen ja Silvia Modig valittelivat sitä, että Euroopassa ei tehdä tarpeeksi aseita. Eurooppalaiset maat eivät ole kyenneet toimittamaan lupaamiaan aseita Ukrainalle, koska ne eivät saa niitä tehtyä. Lisää pitäisi tehdä ja nopeasti. Vain Silvia Modig mainitsi sivulauseessa, että EU:n olisi hyvä etsiä myös neuvotteluratkaisua.
Sen lisäksi, että kuulun mainitsemaani naisten rauhanryhmään, kuulun myös erilaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen muodostamaan yhdistykseen nimeltä EAPN – European Anti Poverty Network. Se on Euroopan Unioniin kuuluvien maiden yhteinen Köyhyyden vastainen verkosto. Verkostossa olen saanut seurata, miten köyhyys on vallankin viimeisen vuoden aikana laajentunut ja syventynyt Euroopassa. Entisten köyhien lisäksi myös keskiluokkaiset perheet kamppailevat toimeentulovaikeuksien kanssa, sähkö, bensa, asuminen ja ruoka kallistuvat inflaation laukatessa kovaa vauhtia. Eivät vain sotaa käyvän Ukrainan asukkaat ja sotilaat kärsi kylmästä vaan myös suuri osa pohjoisen Euroopan köyhistä, koska heillä ei ole varaa lämmitykseen. Toki paljon on myös niitä, joilla ei ole kotiakaan lämmitettäväksi. Suomi on pärjännyt eurooppalaisissa vertailuissa erittäin hyvin mitä tulee kodittomien määrään, meillä on suhteellisen vähän kodittomia. Pelkona on kuitenkin, että hallituksen kaavailemat asumistukien supistukset tulevat muuttamaan hyvän tilanteen. Supistukset sosiaaliturvassa ja erilaisissa julkisissa palveluissa ovat erittäin rajuja, nehän eivät kohdistu pelkästään asumiseen vain kaikkeen muuhunkin välttämättömään lääkkeistä leipään. Erilaiset leipäjonot, köyhien keittiöt ja soppatykit ovat yhä enemmän tarpeen, edes leipäjonoja ei ole kaikille tarjolla. Monella paikkakunnalla jopa leipäjonossa joudutaan käyttämään tarveharkintaa.
Nyt Suomessa uuden hallituksen toimet ovat tuomassa uusia köyhiä ja syventämässä ennestään köyhien ahdinkoa. Opiskelijoilta, yksinhuoltajaperheiltä, vähävaraisilta eläkeläisiltä, työttömiltä ja kehnoa palkkaa saavilta työllisiltä tiristetään vähäinenkin säällisen elämän mahdollisuus.
Hallituksen esittämät leikkaukset lisäävät lapsiköyhyyttä koko maassa. Niiden mukaan ensi vuonna köyhyysrajan alapuolella on lähemmäs 140 000 lasta. Tämä on noin 17 000 lasta enemmän kuin tänä vuonna.
Samaan aikaan löytyy rahaa aseisiin, poliisiin, hävittäjiin, natolankaan ja itärajan sulkemiseen kaupalta ja ihmisiltä, aseapuun Ukrainaan ja asejärjestelmien hankkimiseen Israelilta. Muukalaisviha, militarismi, varustautuminen vievät hapen säälliseltä toimeentulolta, demokratialta, kulttuurilta, koulutukselta, tasa-arvolta ja sopimusyhteiskunnalta. Yhä selvemmäksi käy, että lakeja ja oikeutta kyseenalaistetaan – kuten vaikkapa kaikkien rajanylityspaikkojen sulkemisen estäneen apulaisoikeuskansleri Puumalaisen tapauksessa. ”Kuinka yksi ukko voi kävellä hallituksen yli?” Oikeuslaitoksen toimivaltaa kyseenalaistetaan militarismin nimissä, rautaa ja natolankaa rajoille.
1960-ja 1970-luvuilla puhuttiin hegemonisista projekteista. Militarismi ja asepohjainen turvallisuus ovat nyt hegemoninen projekti. Tämän projektin tärkeä osa on myös demokratian kaventaminen kuten on saatu nähdä. USA:n tukikohtien tuominen Suomen maaperälle merkitsee konkreettisesti lisääntyvää militarismia, vieläpä näkyvää sellaista. Se kaventaa edelleen demokratiaa – Suomen lait eivät päde USA:n tukikohdissa. Koska Suomi vastaa tukikohtien menoista, se kasvattaa muutenkin paisuvaa puolustusbudjettia. Ja yhä vähemmän jää varoja kansalaisten hyvinvoinnille.
Vielä pari vuotta sitten puhuttiin laajasta turvallisuuskäsityksestä, kokonaisturvallisuudesta, johon liittyi myös sellaisia asioita kuin vaikkapa globaali ilmastonmuutos, kansallisella tasolla ihmisten erilainen syrjäytyminen ja huono-osaisuus. Ajateltiin, että kansalaisten tasa-arvo ja hyvinvointi tuottaa myös turvaa. Laaja käsitys turvallisuudesta kyseenalaisti turvallistamisen, mikä puolestaan on poliittista priorisointia – tietyn tekijän nostamista poliittiselle agendalle. Turvallistettu uhka vaatii hätäkeinoja ja oikeuttaa toimimaan ohi normaalien poliittisten menetelmien. Turvallistetun uhkan militarisoiminen voidaan nähdä tämän politisoimisen äärimmäisenä muotona. Turvallistaminen ja sen militarisointi siirtävät ongelman tavanomaisen poliittisen prosessin ulkopuolelle. (Turvallistamisesta ja sen epädemokraattisuudesta kirjoitettiin vuonna 2007 Maanpuolustuskorkeakoulun raportista, jonka aiheena oli laaja turvallisuuskäsitys). Juuri nyt turvallistamista vaatii Venäjän hybridivaikuttaminen itärajalla. Pakolaisia tai turvaa hakevia ihmisiä nimitetään hybridivaikuttamiseksi, mikä vaatii poikkeustoimia. Turvallistamisesta puhui myös Amnestyn Suomen osasto puheenjohtaja Frank Johansson radiossa. Hän oli sitä mieltä että, rajakysymyksen turvallistaminen, nostaminen agendalle tärkeimmäksi kysymykseksi pitää eriarvoistuvan Suomen – syvenevän köyhyyden ja julkisen sektorin näivettämisen poissa näkyvistä. Olen Johanssonin kanssa samaa mieltä.
Monien ihailemieni ihmisten joukosta Jane Addams on ajankohtainen sodan ja rauhan kysymyksissä. Hän on amerikkalainen, joka ei ole kovin tunnettu Suomessa. Hän on kuitenkin yksi harvoista naisista, joka on saanut Nobelin rauhanpalkinnon, vuonna 1931. Pasifistina hän vastusti USA:n osallistumista I:een Maailmansotaan sanomalla: ”Ketä silloin kiinnostaa, että lapset joutuvat työskentelemään kehnoissa oloissa tehtaissa, kun sotaa käyvät poikamme palelevat juoksuhaudoissa”. Tämän Addams sanoi sosiaalipoliitikkona, joka oli ollut mukana reformiliikkeessä, missä oli saatu parannettua mm. köyhien lasten ja naisten tilannetta tehtaissa ja hikipajoissa.
Olemme parhaillaan todistamassa kehitystä, missä ne hyvät, mitä sosiaalipolitiikalla ja hyvinvointivaltiolla on saatu aikaiseksi, ollaan uhraamassa sodankäyntivaltion hyväksi. ”Wellfare state changes into warfare state”. Hyvinvointivaltio muuttuu sodankäyntivaltioksi. Militarismi syö meidän kaikkien pöydässä Se ei vie vain leipää vaan myös lasten päiväkodit, julkisen terveydenhoidon, koulut, yliopistot, kulttuurilaitokset ja sivistyksen. Nyt se on myös siirtymässä uuteen vaiheeseen, tarttumassa oikeusvaltioon. Me paikalla olijat ja nimiä ”Ei vieraan vallan tukikohtia Suomeen” vetoomukseen allekirjoittajat haluamme estää hyvinvointivaltion luhistumisen sodankäyntivaltioksi. Siksi me vetoamme kansalaisiin ja heitä edustaviin kansanedustajiin. ”Ei vieraan vallan tukikohtia Suomeen”
