MITÄ PITÄISI PASIFISTIN AJATELLA NÄINÄ HIRVEINÄ AIKOINA?
18.3.2022, Keskisuomalainen, verkkoversio
Marketta Horn
Mitä pitäisi pasifistin ajatella näinä hirveinä aikoina?
Sodanvastaista ajattelutapaa eli pasifismia ei ole helppo puolustaa nyt, kun ukrainalaiset väijyvät aseet ainoana turvanaan. Siksipä voi vain miettiä, miten tulevaisuudessa ennaltaehkäistä konflikteja ja saavuttaa tavoitteita täysin väkivallattomasti, miten työskennellä sodan ehkäisemiseksi ja rauhan säilyttämiseksi vastaisuudessa?
”Sodanvastaista ajattelutapaa eli pasifismia ei ole helppo puolustaa nyt, kun ukrainalaiset väijyvät aseet ainoana turvanaan. Siksipä voi vain miettiä, miten tulevaisuudessa ennaltaehkäistä konflikteja ja saavuttaa tavoitteita täysin väkivallattomasti, miten työskennellä sodan ehkäisemiseksi ja rauhan säilyttämiseksi vastaisuudessa?
Sotilasliitto Naton mukaan pelko on paras puolustus. Tämä johtaa siihen mitä Suomessa nyt puuhataan: lisää aseita, lisää sotilaita, maan rajat auki atomiaseille.
Pelote on maksimaalinen, kun liitymme Natoon. Siinä maailmassako me haluamme elää ja siihenkö maailmaan nuorten kasvavan? Haluammeko todella jättää lapsillemme aseidenvaraisen turvallisuuden? Nielaisemmeko purematta Naton toimet?
Tässä lehdessä Tapani Luotola kyseenalaistaa Naton ”rauhaanpakottamisoperaation” ja ”terrorismin vastaisen” sodan (KSML 15.3.). Sitä paitsi Natoon liittyminen tarkoittaa, että tulevaisuuden maataistelut käydään meidän kamarallamme.
LEO TOLSTOI, Mohandas Gandhi, Albert Einstein, Martin Luther King jne. olivat sitä mieltä, että väkivalta on muiden ihanteiden pelkoa. Heidän mukaansa ihmisoikeus on sitä, että on oikeus kieltäytyä toisen ihmisen tappamisesta.
Suomessa vasta vuonna 1969 päätettiin, että yllyttäminen aseistakieltäytymiseen ei ole rikos kuten siihen saakka. Tuolloin liimailimme autojen ikkunoihin tarroja: Ajattele jos tulisi sota eikä kukaan menisi sinne. Loppuuko hyvään elämään uskominen tähän?
Maailman ylivoimaisesti suurin aseteollisuusvaltio Yhdysvallat saa tilauksia pohjoisesta ja etelästä.
Kun ilmeisesti ihmisen aggressiivisuus ylittää järjellisen toiminnan rajat, jää vain ennaltaehkäisy työkalupakkiin. ”Ampukaa minut, mutta siihen teidän valtanne loppuu”, järähti Suomen puolustusministeri (1946–48) Yrjö Kallinen. Väkivallaton vastarinta toimii vaihtoehtona alistumiselle ja aseelliselle voimankäytölle.
Sodan jälkeen on aina tapahtunut muutos. Muutos ei johdu sodasta, vaan ongelmat ovat olleet ilmiselviä ennen sotaa, mutta vasta sen jälkeen niitä on ratkaistu. Löytäisikö intelligentti ihminen menetelmän hypätä tuon sotatilan ohi? Ottaisi käyttöön hienostuneet ongelmanratkaisut?
TOISEN MAAILMASODAN jälkeen on teoretisoitu monenlaisista idän ja lännen välisistä suhteista. Neuvostoliitto puhui koexistenssistä, rinnakkainolosta. Jo 1970-luvulla tuli muotiin konvergenssi eli askel askeleelta itä ja länsi tulisivat yhä samanlaisemmiksi.
Neuvostoliiton hajottua länsimaat ovat yrittäneet kiivaasti osallistua Venäjän talouselämään. Suomen pankkiinkin perustettiin ”siirtymätalouksien” tutkimuslaitos, nykyisin ”nousevien talouksien” laitos.
Samankaltaisiksi emme ole tulleet ja nyt on selvinnyt mitä seuraa keskinäisestä riippuvuudesta. Jää vaihtoehdoksi rauhanomainen rinnakkainolo. Meistä ei tule samanlaisia eikä keskinäinen riippuvuus estä yhteenottoja. Annetaan kunkin valtion toimia oman vakaumuksensa mukaan. Jos karhua uhkailee tai ärsyttää, se nousee takajaloilleen.
Venäjällä ei ole enää missiota toisenlaisen talousjärjestelmän levittämisessä. Länsimaissa kylläkin. Kapitalismissa kytee tuotannon jatkuvan kasvun levittämisen pakko. Vähäinen ongelma ei ole myöskään kristillisen uskon lähetyskäsky.
NYT OLLAAN saapumassa aseteollisuuden unelmatilaan. Euroopassa ovat alkaneet massiiviset asevarustelut. Maailman ylivoimaisesti suurin aseteollisuusvaltio Yhdysvallat saa tilauksia pohjoisesta ja etelästä. Tällä vuosituhannella tilaukset ovat nousseet lähes 50 prosenttia.
Ja aseistushan on tarpeellista. Ei siksi, että Putin ja hänen kaverinsa ovat menettäneet todellisuuskäsityksensä, vaan siksi, että yhteiskunnassa on ratkaisemattomia rakenteellisia ristiriitoja, joita ei vuosikymmeniin ole edes yritetty ratkaista. Pienen pieni osa rikkaista omistaa maapallon tuotannon, ympäristöongelmia yritetään vähentää autoilua sähköistämällä.
Mieletön sotiminen ei johdu ihmisestä sinänsä vaan siitä järjestelmästä, joka on kehittynyt huippuunsa viime vuosisadalla. Ihmisen kyky sietää pelkoa ja passiivista kärsimystä on rajallinen. Ennen pitkää ihminen murtuu.
MITÄ TEHDÄ, kun amerikkalaiset datajätit uhkaavat demokratian ydintä? Teos ”Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä” kuvaa toisenlaista vallankäyttöä kuin Putinin paukutus:
”Google hallitsee tiedonhakujamme, Facebook, Whatsapp ja Instagram hallitsevat sosiaalista elämäämme ja Microsoft hallitsee aika lailla työntekoamme. Amazon hallitsee tiedon tallennusta ja kauppaa. Silti emme tiedä juuri mitään tavasta, jolla nämä yhtiöt keräävät meistä tietoa. Emme myöskään tiedä mihin perustuvat ne algoritmit, joiden perusteella nuo yhtiöt tietojamme hyödyntävät. (..) Jeff Bezonin tarina on hyvä esimerkki siitä isosta murroksesta, miten muutama jättiyritys on vaivihkaa valtaamassa maailmaa.”
