HALUAMME LEVITTÄÄ TOISENLAISTA VIESTIÄ, RAUHAN SANOMAA

8.3.2022
Leena Eräsaari, puheenvuoro Eduskunnan naisverkoston vastaanotto

Haluamme levittää toisenlaista viestiä, rauhan sanomaa.

Meitä on parhaillaan 70 naista, keski-ikä selvästi yli 70 vuotta. Aloitimme rauhan-asian edistämisen tammikuun lopulla, vielä kun oli korona päällä ja sota kaukana, aluksi olimme minä yhteiskuntatieteilijä Leena Eräsaari ja kirjailija Marja-Leena Mikkola. Nopeasti järjestimme ensimmäisen kokoontumisen Oodissa, jolloin meitä oli reilut kaksikymmentä. Olemme tutkijoita eri aloilta, virkaihmisiä, taiteilijoita, useimmilla on myös historiaa erilaisissa rauhanjärjestöissä, muun muassa Naiset Rauhan Puolesta ja WILPF (Women’s International League for Peace and Freedom). Sen lisäksi että meillä on ammattiminä olemme myös huolestuneita äitejä, tätejä ja isoäitejä.

Meidät saattoi yhteen militarismin lisääntyminen, naisia halutaan kutsuntoihin ja armeijaan, maanpuolustusta kouluihin, hankitaan hävittäjiä ja lisätään ylipäänsä aseita. Media, lehdet ja YLE ovat pidemmän aikaa levittäneet yksisuuntaisia näkemyksiä…militarismia. Ja me halusimme osaltamme olla levittämässä toisenlaista viestiä, rauhan sanomaa. Ja sitä toisenlaista viestiä olemme  vetoomukseemme miettineet…Millaisia keinoja tarvitaan, jotta ihmisille ja ilmastolle katastrofaalinen tilanne saadaan pysäytettyä?

Venäjän sota leimahti rauhanryhmällemme ja monille muille yllätyksenä ja tilanne menee pahemmaksi päivä päivältä. Valtio-oppineet ovat verranneet tilannetta ensimmäisen maailmansodan ja/tai toisen maailmansodan alkuun. Mutta nämä vertaukset ontuvat siksi, että tuolloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa. Sosiaalinen media nopeuttaa viholliskuvien syntyä, on vihapuheen alusta ja levittää valheita tai vähintään osatotuuksia. Asia, joka puuttuu kun puhutaan sosiaalisesta mediasta on tämä: Sosiaalinen media on erilaisia yhteisöjä –  sellaisena sitä pitäisi tarkastella. Tarvitsemme nykyistä enemmän yhteisöllisiä taitoja. Vaatimuksemme rauhankulttuurin edistämisestä tarkoittaa yhteisöllisten taitojen kehittämistä myös muuttuneessa media- ja someympäristössä.

1980-luvulla Jyväskylän yliopistossa järjestettiin erilaisia keskusteluja ja paneeleita. Erään keskustelun aiheena oli sota ja rauha. Antti Eskola, nyt jo kuollut sosiologian professori, lausui viisauden, joka on syöpynyt mieleeni. Kaikki me haluamme rauhaa. Sotilaat sanovat, että rauha turvataan parhaiten lisäämällä aseita ja pelotetta vihollisia kohtaan. Pasifistit sanovat, että rauha saadaan aikaan laskemalla aseet. Olemme viimeiset vuodet kiihtyvällä voimalla varautuneet rauhaan sotilaiden neuvoin. Jopa koronan aikana asetalous kasvoi vaikka kaikki muu taloudellinen toiminta pieneni. Meidän ehdotuksemme on ryhtyä rauhan rakentamiseen pasifismin ja naisten rauhanliikeen keinoin.

Sosiaalipoliitikkona vetoan myös Jane Addamsiin. Ihailemani amerikkalainen rauhanaktivisti vastusti ensimmäistä maailmansotaa sanomalla: ”Kun miljoona miestä kärsii haavoittuneina märissä ja kylmissä juoksuhaudoissa, niin mitäpä silloin merkitsee, että jotkut lapset joutuvat työskentelemään kehnoissa oloissa tehtaissa”. Addams oli ollut mukana reformiliikkeessä, joka paransi köyhien lasten ja naisten asemaa. Sodat merkitsevät valtavaa taka-iskua sosiaaliturvalle ja muulle elinolojen parantamiselle. Omaan aikaamme sovellettuna: Sota vie vaipat vanhuksilta kuten joitakin aikoja sitten Suomessa, myös palkankorotukset ja työolojen parannukset hoitajilta. Siksi haluamme lopettaa sekä tämän ja ne sodat, joihin nyt asetehtaissa varustaudutaan.

Meidän vetoomuksemme listaa sellaisia keinoja, joilla rauhaa voidaan edistää.

Leena Eräsaari

Puheenvuoro Eduskunta 8.3.2022

Rauhanryhmä 2022